lauantai 1. elokuuta 2020

Jumala luo uutta

Viime aikoina on tapahtunut ihmeellisiä, hyviä sattumuksia. Olen ihmetellyt sitä ja seuraillut, mitä nyt on tekeillä. Kun Jumala on yhtä kanssamme, voi tapahtua mitä vaan. Vaikka Hän on ankara pyhyydessään, on Hän myös käsittämätön armossaan. 

Jes. 43:19 Se, jag vill göra något nytt. Redan nu visar det sig; märken I det icke? Ja, jag skall göra en väg i öknen och strömmar i ödemarken...

Jokainen suomalainen osaa ruotsia. Se kuuluu perusoikeuksiin. Olen ylpeä siitä perinnöstä.
Isäni ja äitini kielenkäytössä oli paljon ruotsin sanoja. 
   Kun isäni oli pieni, nimet vaihdettiin suomalaisiin nimiin.
Isäni nimi oli Viktor Bastubacka ja setäni nimi Henrik Bastubacka. Sitten vain yhtäkkiä he vain olivat Vihtori ja Heikki Vierula... Mumman tyttösukunimi oli ollut Höri ja sitten se oli Ristiaho. Se oli kai sen paikan mukaan, mihin he muuttivat.

Kun on ollut tulisia pätsejä ja leijonien luolia, on vaikea orientoitua odottamaan jotakin uutta, rauhallisempaa. Kuitenkin olen tihentyvässä määrin huomannut Jumalan puhuvan minulle jostakin, mitä en vielä tiedä. Tänä aamuna nousin kuuden aikaan, eikä tarvinnut lähteä kaupunkiin. Sain alusta asti miettiä rauhassa. Koko ajan on soinut mielessäni laulu:

Myös mennehistä saan kiittää
Kun lintu laulaa niin minäkin.
Sill' apu Herrani riittää.

Aamulla viereisellä tontilla kurjet koilottivat valtavan suuriäänisesti ja kauan.
Sitten ne liihottivat meidän tontin yli Kauhavan suuntaan. Sieltä kai kaiku vastasi heille.
Se oli näyttävä ylilento.

Olen touhunnut ja miettinyt, miten pahat ajat vievät kaiken voiman ja huomion, että lopuksi tuntuu, että ei ole muuta ollutkaan koko elämässä. 
   Mutta sitten, kun koetus tai rukoustaistelu hellittää, se yhtäkkiä näyttää olevan osa suurta kokonaisuutta ja sulautuvan täysin kuvioon kuin palapeliin. Koko kuvio näyttää hyvältä ja yhtenäiseltä. Siihen Jumala tähtääkin, harmooniseen kokonaisuuteen.Hän asettaa kohdalleen kaikki, niin että mitään ei puutu, se on saumaton kokonaisuus.  Ei tahraa, ei ryppyä. Näitä olen viime päivinä ajatellut ja olen ollut todella kiitollinen Jumalalle koko elämästä. Se on Jumalan kädessä ja Hän tekee aina kaunista ja täydellistä ja pysyvää.

Näitä kun mietin laittaessani pyykkiä koneeseen ja astioita tiskikoneeseen.
Yhtäkkiä pöytää pyyhkiessäni hätkähdin sanoihin: "Minä luon uutta!"

Ihmettelen suuresti. Jumala ei koskaan ole puhunut mitään, mikä ei ole tapahtunut. Astelen kuin saippuakuplan päällä ja toivon, että se ei poksahda. Jumala on niin yllättävä ja ihmeteltävä teoissaan, että Hän ei puhu mitättömyyksistä. Mitä Jumala tekee, se poikkeaa suuresti ihmisen tekemisistä. Paas kattoen...

Ei kommentteja: