lauantai 6. tammikuuta 2018

Tuli palaa sydämessä

Tässä on meidän lasten dna- tuloksia kartalla. En onneksi muista onko minun vai mieheni suvun dna. Minua kiinnostaa enemmän, missä on Jumalan valtakunta. 
   Kun tapaa uskovan ihmisen, heti oma liekki voimistuu ja tuntee hengen yhteyden.

20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, 
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Luuk. 17

Jospa voisimme nähdä netissä Googlen kartalla, missä on Jumalan valtakunta. Syttyisi tähtiä kartalla. 
Minä ainakin katsoisin päivittäin, missä on uusi tähti syttynyt!

Kun me olimme pieniä, isä polvistui aina aamuisin kamarin lattialle rukoilemaan.
Se oli turvallista. Sai mennä jos halusi viereen. Koeaamuina menin isän viereen monesti.
   Joskus, kun olimme me kolme sisarusta pitkine letteinemme isän kanssa rukoilemassa, 
hän siunasi meidät, ja rukoili:Herra, syttyä nämä minun tyttäreni tulestasi palamaan. 
  Olen monesti muistuttanut Jumalaa tästä, että hän kuulisi isän rukouksen ja sytyttäisi kuin soihdut yöhön meidät, kuin nuotion erämaahan, kuin valon huoneeseen.
   Jos me todella palaisimme kuin soihdut, syttyisi aina muitakin ympärillä palamaan ja tulisi niitä tähtiä kartalle. Mutta jos se valo mikä minussa on, on pimeyttä, niin mistä valon voisi löytää? Jos uskova ei pala tulesta, niin mistä tulen löytää? 
   Kyllä ihminen luonnostaan valoa kohti haluaa mennä. Mooseskin meni pensasta kohden, kun se paloi. Olen miettinyt näitä valoja maailmassa. Haluaisin kuulla vielä kerran Morris Cerullon ja Carlos Annacondian puhuvan. Oliko se todella niin iso valo, kun silloin koin, kun heitä olen kuullut, tunsin. Ainakin vieläkin koen suuruutta ja kirkkautta heistä. Mutta Jeesus nimenomaan varoittaa, että jos teille sanotaan se on tuolla tai täällä, niin älkää juosko perässä.
   Kyllähän me muutenkin sen ymmärrämme, että valo on suurin siellä omassa rukouskammiossa. Ei ole ketään Jumalan ja minun välissä, joka voisi himmentää tai laimentaa Jumalan kohtaamisen. Ei ihmisessä ole voimaa, korkeintaan lihan voima ja se on aina tuhoisaa voimaa, se ei koskaan yhdistä ketään, vaan erottaa, siksi Jeesus sanoi, että teidän tulee olla yhtä minussa. Ei ole yhtä olemista Jeesuksen ulkopuolella. 
   Ja vaikka olisikin joskus joku yhteisö tiukassa paikassa kaikki Jumalaa avuksi huutavia, ja silloin yhtä, heti, kun vaara menee ohi, alkavat toiset lihan käsivarrella johtaa ja ohjata ja taas on pilkkoutuneena eheys. (Läytäneenkö hän uskoa maan päältä). Jokaisen on itse vaalittava, että uskovilla jokaisella itsellään on hengen mieli, yhteys Jumalaan Jeesuksessa. Jeesuksen ystävyys merkitsee minulle kaikkea. Jos tulee helppoa elämää, tämä on vaarassa. 
  Taas tullaan mun lempiaiheeseen, mieleen, sydämeen. Toiset on helppo viekoitella lihan mieleen. Liehakoidaan ja samalla päästään toisen alueelle, niinkuin siinä Troijan hevosessa. Tappiolle joutunut osapuoli kehui, miten Troijan hevoset ovat maailman parhaita ja tekivät heidän kunniakseen tappion tunnustamiseksi puusta ison monumentin, hevosen. Sitä juhlittiin ja kumarreltiin, eikä tietty, että se oli ansa. Koko sotajoukko oli hevosen sisällä ja hävitti yöllä koko kaupungin. Vilpitön ihminen ei epäile, eikä osaa varoa toisia. Heitä voi käyttää hyväkseen, mutta ei se ole sen ongelma jota käytetään hyväksi, vaan sen joka sen teki. Vilpitön ihminen ei koskaan voi tulla vainoharhaiseksi. Hän on tyhmän luottavainen. 
  Aina pitäisi olla aikaa tarkistaa, kuka on viestin takana, mistä tarjouksesta on kysymyt, onko tämä tarpeellista lähteä tähän tai sallia tämä. Kuka pystyy erottamaan oikea asian väärästä? Kuka pystyy ertottamaan kiusauksen siunauksesta? Näyttävät niin samalta. On noloa tulla petetyksi. Siksi voimme oppia Jeremiasta, kun Jumala puhui hänelle, että pitäisi ostaa tontti. Hän ei meinannutkaan lähteä ostamaan vaan odotti, että asia vahvistetaan. Sitten lukee raamatussa: ja tosiaankin, serkkuni tuli pyytämään, että ostaisin häneltä tontin. Tämä on minusta hauska tapaus raamatussa.
   Jumala puolustaa omiansa.  Ei uskovalta voi riistää riistämättä Jumalalta, koska Jumala on heidän kilpensä ja he ovat Jumalan silmäterä, johon koskettamalla Jumala tekee, minkä tekee. Kuka voi sen peruuttaa, minkä Jumala tekee?
   Hän on täysin oman mielitiettynsä puolella. Ei tarvitse itseänsä ihmisen puolustaa.
   Mitä kylvää, sitä niittää. Kun on tehnyt kaiken Jumalalle ja rukoillen, ei voi tulla yllätyksiä, mutta jos tulee, niin Jumalan eteen vaan siinäkin asiassa. Ei ole mitään asiaa maailmassa, ei niin kimuranttia, jota Jumala ei voisi oikeudenmukaisesti ratkaista. Siksi tämä on kokonaan Jumalan peliä. Vaikka ihmisen sallitaan siirtelevän joitakin nappuloita, nappulat on kuitenkin Jumalan. Mitä minulla on, mitä en ole lahjaksi saanut? Koska nappulat on luovutettava joka tapauksessa takaisin omistajan taskuun, kannattaa katsoa, miten pelaa.
   Joskus on aikoja, kun tuntuu, että minulla ei ole yhtään nappulaa, ja vaikka olisi, ne on pelilaudassa kiinni tai Jumala liikuttaa niitä minun puolestani. Se on onnellisinta, kun on luovuttanut koko pelilautansa Mestaripelaajalle. Hän kyllä pitää jännityksissä, sillä hän jos kuka osaa pelin, koska on koko pelin keksinyt. Hän näyttää ja opettaa tavan pelata oikein, olemmehan tulevia hallitsijoita. Tämä maa on harjoituskenttä ja testikenttä. Ohjekirja on annettu, kannattaa tutustua aina ennen pelaamista.
    "Mitä olette tehneet yhdelle vähimmistä, sen te olette tehneet minulle". sanoi Jeesus.
Voi että tämä on mahdoton tehtävä! Mutta ei hätää, kaikki varusteet tulee talon puolesta!
"Taivaan Isä pitää huolta lapsestaan ja voimaa antaa päivään uuteen"... laulu soi mielessä.

Heippa,  me lähdetään Keskiselle syömään. Se on tänäänkin auki. Sieltä mökille hiljentymään ennen kuin pusketaan härkäviikoille.
Hyvää Loppiaista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti