sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Te löydätte lapsen

Mökin kellarissa hiippailen aamuvarhaisella ja taas on tähti syttynyt taivaalle niinkuin joululaulussa: Taivahalle syttyi juuri tähti kirkas tähti suuri, josta viisaat itämaan riemastuivat aikoinaan!

Loppiainen oli eilen, mutta eikö se ole vähän pidennettynä nyt, kun sen jälkeiseen päivään osui sunnuntai? Eihän sunnuntaina voi alata joulua riisumaan? Äh kun olen niin laiska, että vappuna viimeisiä joulupalloja ja koristuksia olen tavannut vasta kiipiä ottamaan pois.

Tänä aamuna minut sytytti se, että tavallisille paimenille, jotka yöllä silmät puoliummessa vartioivat laumaansa,  enkelit lauloivat, että tienoo raikui ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. Eräänä yönä kauan sitten...
   Tämä on teille merkiksi: Te löydätte lapsen, seimessä makaamassa.... Ja he kiiruhtivat (juoksivat kilpaa ehkä) Ja juuri niin oli kuin enkelit olivat heille ilmoittaneet! Jospa olisivat sanoneet: Hienossa talossa upeassa makuuhuoneessa rottinkikorissa, röyhelöisessä, nukkuu vauva... Olisi ollut vaikeampi tunnistaa, kuka se niistä olisi, se kuningas.
   Herodeksen oli vaikeampi tunnistaa, kuka se kuningas oli, kun hän alkoi jahdata Häntä. Varmuuden vuoksi tapatti kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset.
  Koska Jeesus on minulle se, kuka Hän on, on hyväksi, että Hän meni pois, niinkuin Hän itse sanoi, että Hän voisi olla Pyhän Henkensä kautta minun kanssani joka päivä maailman loppuun asti tuomassa elämän ja yltäkylläisyyden elämääni. Hän on todella sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ei Hän koskaan puhu höpöjä.
   Meillä ihmisillä se on joskus niin, kuin vitsissä sanotaan: Poika oli jossakin actionleikissä mukana ja oli hyppäämässä laskuvarjolla ja hänelle sanottiin, että se putoaa ladon viereen ja siellä on polkupyörä odottamassa, että voit jatkaa matkaa polkupyörällä seuraavaan etappiin. Laskuvarjo ei auennutkaan ja hän sanoi itsekseen: onkohan sitä pölkupyörääkään siellä ladolla, kun ei tämä laskuvarjokaan ei aukene....
   Kun Jumala puhuu jotakin, se varmistetaan kahden ja kolmen todistaja kautta.
Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että minä menen ylös, mutta lähetän oman henkeni teidän kanssanne olemaan, odottakaa, älkää lähtekö ennen mininkään. Ja he odottivat. He tunsivat Jeesuken konkreettisesti, siksi heidän oli ehkä helpompi uskoa hänen sanojaan kuin meidän, jotka emme ole häntä nähneet.
   Ja niin tapahtui, kun he olivat odottaneet. 40 päivän kuluttua ylisalissa humahti. Pyhä Henki lankesi taivaasta heidän ylleen, eikä ainosataan ylleen, vaan jokaiselle tuli oma liekki, tulen liekki sydämeen.
   Tästä tulen liekistä minä olen innostunut. Kävi niinkuin Vanhan testamentin profeetat olivat ennustaneet: Kaiken lihan päälle tulee hengen vuodatus! Ja se on tänä päivänä vielä täällä!
   Jokainen, joka pyytää Pyhää Henkeä, se hänelle annetaan. Hän ei ole vielä vetänyt sanojansa pois!
 
Siksi on niin ainutlaatuista saada olla kammiossaan odottamassa, miten ainutlaatuisella tavalla hän milloinkin ilmestyy ja mitä puhuu, ja miten hän osaakaan viedä ja kuljettaa juuri oikean tallin ääreen vain toteamaan, että juuri niin on, kuin Herra ilmoitti. Tämä uskonelämä on HYVIN mielenkiintoista.
  Kun lukee raamatun itselleen ja ottaa sen henkilökohtaisesti, kuin olisi saanut kirjeen rakkaaltaan, se aukeaa ihmeellisesti. Se on joka päivä elävä kuin uutiset (jotka kuulee ennenkuin ne tapahtuvat) ja sääteidotus, joka pitää paikkansa! Ei ole mitään salassa olevaa, mitä ei Jumala ilmoittaisi hänen palvelijoilleen (profeetoille). Ja kaikki me olemme uuden liiton pappeja raamatun mukaan.
   Hän uskoo meille asioita ja armolahjoja sitä mukaa kuin tarvitsemme ja kykenemme uskossa käyttämään. Kaikki hän tekee, ei tarvitse kuin suostua. Ei ihminen osaa itse itseään muuttaa eikä tehdä paremmaksi. On ihanaa antaa itsensä ja oman elämänsä parhaan taitajan käsiin.
   Heipähei!
   Siis hyvissä käsissä ollaan ja bongaillaan tähtiä taivaalta, lupauksia, niinkuin meidän äitin pyhäkoulussa. Joka kerta, kun osasi muistolauseen, jonkun lupauksen raamatusta, sai liimata kultaisen tarratähden omaan tauluun, jossa Aabraham katseli tähtitaivasta, jonka Jumala hänelle näytti.
     Kaikki Lupaukset pitävät paikkansa raamatussa ja niihin luottaminen kasvattaa meidät täyteyden täyden iän määrään, eli hengelliseen aikuisuuteen. OOH sinne on pitkä matka, mutta ei ilman Ikuisuuden läsnäoloa. Aabraham sai kuin saikin pienen pojan, vaikka joutui odottamaan ylipitkän ajan..... Kantava Voima on kanssamme. Ei mitään puutu sillä matkalla. Hän on kulkenut edellämme.
   Valmistetuissa teoissa saamme vaeltaa. Jes!
Seitsemän jälkeen alkaa olla aavistus auringonnoususta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti