torstai 11. tammikuuta 2018

Metsämiehen ansa

Barbeilla ja nukeilla on kiva leikkiä lastenlasten kanssa. Samalla tulee mieleen omat leikit
sisarusten kanssa.
   Meidän naapuritontilla Antinraitilla oli metsäkaivoksi nimitetty lammikko keskellä pikkumetsää.
Isä teki veljelle pienen veneen ja äiti teki lehmännahasta hänelle koiran, joka mahtui veneeseen. Sitten leikittiin metsämiestä ja kalastajaa. Lahonneet kannot olivat riistaa, lihaa.
  Veli kaivoi sangon kokoisen kuopan metsäpolulle ja laittoi risuja ristiin rastiin päälle ja sammalia vielä päälle. Sitten huudettiin Pekkaa tai Markkua tai Seppoa ja puskikosta katsottiin, astuisivatko ansaan. Sitten kikatettiin makeasti! Veljestä tuli harrastelijametsästäjä ja kalastaja ammattinsa lisäksi.
   Niissä ansoissa ei korkealta pudonnut, mutta on oikeita ansoja ja karikkoja, jotka olisi hyvä kiertää kaukaa.
   Olen tänä aamuna miettinyt moni asioita, mutta yksi on jäänyt päällimmäiseksi.
Turha on tiirikoida kassakaapin lukkoa. On yksi, joka osaa pyörittää ja tietää koko numerosarjan ulkoa. Silloin kaikki menee putkeen niinkuin tietäjien tähti. Kaikki osuu yhdelle suoralle, ja lukko aukeaa, alkaa tulvailemaan kaikki hyvä, mikä on ollut odottamassa aikaansa. Siten Jumala toimii.
Häneen käsiinsä vain koko hoito!
    Ja minä en tarkoita maallista hyvää pelkästään. Jokainen sana joka Jumalan suusta lähtee, on henki ja elämä. ..."että minun iloni olisi teissä, ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi"!
   Jaakobia olen miettinyt. Jumala kulki vierellä ja oli kärsivällinen ja riisui omasta voimasta ja valitsi Israelin isäksi, itse Israeliksi, kansojen isäksi. Vaikka näyttäisi, että Jumala ei puutu, mutta hän on kärsivällinen ja tietoinen kaikesta. Hän on suvereeni hallitsija, ei häneltä ole lipsahtanut koskaan mikään!
   Siksi on levollista olla heikkona hänen käsivarsillaan ja tietää, että hän kyllä kantaa, ei pudota!
Tie kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti