lauantai 13. tammikuuta 2018

Kiristys ja uhkailu

Kun me olimme pieniä, oli sama lastenkasvatuskeino kuin nykyäänkin: kiristys ja uhkailu.
Ei muita tarvinnut uhkailla kuin isoveljeäni, joka viipyi metsällä kavereiden kanssa.
   He kiipeilivät puissa linnunpesillä ja keräsivät linnunmunakokoelmia.
 Kerran hän toi jopa oravanpoikasen kotiin ja kesytti liiterissä variksenpojan lemmikiksi. Ja kerran he menivät mustikkaan Hakalan Heikin kanssa. Ja kun palasivat, he käskivät katsoa maitokannuun, joka oli pyörän sarvessa. Kyllä me tytöt kiljuttiin, kun siellä oli kyykäärme!
    Äiti oli syystäkin huolissaan monesti. Hän uhkaili, että hän antaa ruuan mustalaisille, jos hän ei  tule syömään ajoissa. Monesti veljen ruoka oli odottamassa hellan takaosassa muurin päällä. Keltaisessa emalikipossa, jossa oli vihreä reuna, odotti monesti maitoperunat lämpimänä kun veljeni palasi metsästä.
   Eräänä päivänä, kun veli palasi, oli ruokakippo tyhjä. Oli käynyt niin, että mustalaisakka oli tullut ja pyytänyt ruokaa ja äiti oli antanut veljen ruuan hänelle. Äidillä oli tapana olla hyvä kaikille kulkijoille.
   Uhkaus kävi toteen, eli ei ne sanat olleet tyhjiä, laittomia uhkauksia, vaan totta.
Mitä opimme tästä? Raamatun sanat monesti ovat kovia ja joustamattomia negatiiviseen suuntaan, mutta kun ne ovat myös positiiviseen suuntaan! Jos käännyt tielläsi ja teet parannuksen, heti kaikki toimii, mikä on luvattu Valtakunnan täysvaltaiselle kansalaiselle. Kaikki siunaukset ja yli ymmärryksen käyvä rauha ja johdatus ja armo ja elämä ja yltäkylläisyys ja iankaikkinen elämä ja ilo.
Sanontaan kuuluu vielä lahjonta. (Lisäys). Lahjonta eli lupaukset,  on parasta Jumalalla, koska se koskee iankaikkisuutta.
   Raamattu on täynnä lupauksia Jumalan lapsille, mutta uhkauksia niille, jotka eivät sanaa noudata.
Saa valita. Ihmisellä on vapaa tahto. Jumala on hyvä häntä odottaville omilleen, aika vain tuntuu monesti pitkältä ihmiselle. Ihminen monesti tekee hätäpäissään tyhmiä ratkaisuja, kun ei malta odottaa Jumalaa.
     Odota Herraa, ole luja, vahva olkoon sinun sydämesi.
   Veljen vaimon kanssa kävimme äsken Kauhavalla lankakaupassa ja syömässä. Veli oli sillä aikaa metsästämässä koiransa ja kylän miesten kanssa.
Näimme satapäisen peuralauman metsänreunassa matkalla takaisin Lappajärvelle.
   Kylläpä menee riistaa metsästäjille! Elämä on ihmeellistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti