keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Äidin turkki

Erilaisia aamuja. Eilen aamulla oli valtavan värikäs aamurusko, täynnä intoa ja energiaa.
Tänään on ilma täynnä sumua, melkein kuin seisahtunut lumisade. Ei tuulenhenkäystä!

 Kun minä olin pieni, kuljimme matkat kaupunkiin talvellakin pyörällä.
Matkaa oli muutama kilometri. Kerran jostakin syystä olimme matkalla kaupunkiin äitini ja tätini kanssa ja oli hirveä pakkanen ja vielä viima. Menimme linja-autolla. Törnävä-Kauppala linjuria odotellessa äiti näki, että minun oli kylmä. Hän sulki minut ison mustan, kankean lammasturkkinsa helmojen syleilyyn.
    Sinne ei viima tunkeutunut ja pian bussi tuli. Vihreät valot yläkulmissa se pysähtyi ja puuskahti matkaan.
    Samoin Jumala sulkee palttoonsa sisään syleilyynsä jokaisen kylmiltä maailman viimoilta.
Siellä on tilaa kaikille! Lämpimään turvaansa Isän sydän haluaa lapsensa piilottaa.
Hän on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.
  Jumalalle ei ole mieleen jumalattoman kuolema. Hän haluaa pelastaa jokaisen.
Hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hänen ajatuksensa ovat syviä ajatuksia.
Hänen armonsa on enemmän, kuin me ihmiset ymmärrämme. Hän on mustasukkaisesti kiintynyt kättensä tekoon. Monesti me ihmiset pelkäämme Pyhää Jumalaa enemmän kuin hän on tarkoittanut.
   Hänellä on hyvät ajatukset. Hän muistaa meidät tomuksi. Hänellä on hyvä tahto.
Hän kyllä mieluusti auttaa, kun vain pyydämme, auliisti hän auttaa.
   Niin suurta pulmaa ei ole, etteikö hänellä olisi ratkaisu jo odottamassa.
Ei muuta, kun kiitollisin mielin uskalluksella hänen armoistuimensa eteen, on se niin hyvä paikka,
kuin äidin turkin suojassa! Meillä on pääsy isän sydmelle. Sen liiton takaajaksi Jeesus Kristus on tullut. Paraneminen seuraa hänen siipiensä suojassa. Kun heikottaa, hän vahvistaa. Hän luo uutta!
 Nyt se sumu sataa alas! Ihan pienenpieniä lumihiutaleita putoaa maahan. Pakkasta n. -6°C.
Sisällä +23,5. Hyvä lenkkeilyilma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti